Viikonloppu osoitti jälleen kerran että menneisyys nyt ei aina ole vain sitä jo kulunutta aikaa. yksi sellainen menneisyyden mörkö tuli puhelinlankoja (nimenomaa lankoja pitkin, lankapuhelimeen.)  pitkin. Epämiellyttvä tilanne.

Olipa taas oikea sunnuntai. Ajattelin, suunnittelin ja kaivauduin sohvan kainaloon punomaan sotajuoniani. Tämän päiväinen projektini oli siivous. Kuten projektit yleensäkkin, hyvästä suunnittelusta huolimatta se jäi kesken. Mä en jaksa edes heivata itseäni suihkuun.

 Mä vain möllötän ja fiilistelen kuuntelemalla punkkia.

 Kone herjaa taa. Se ja se täynnä ja jotain viruksiakin vissiin pukkaa.

" Samiraa!! " Ukko varmasti arvostaisi että herättäisin sen mutta en uskalla. Se on niin vihainen aina kun sen herättää ja mä olen vielä solminut tämän koneen kunnolla juntturaan. Mä vaan yritin järjestää edes tätä kun koskaan minä en täältä mitään löydä.

  Taitaa huomenna tulla puhuttelu. Hitto.

 Soimassa: happoradio - tanssi