...että revitään hiuksia päästä sylissä kasa puutarhakirjoja.Talvi on lepoaikaa tuosta minun salaisesta puutarhastani. Nyt kevään korvilla alkaa taas pähkäily että mitä halutaan tehdä, mitä tehdään ja mitä huomataan kesän jälkeen jääneen tekemättä.

 Viime vuonna samaan aikaan:

1)pihan siivous

2)mansikkamaan kuntokartoitus (ihan oikeasti uskoimme että monta sataa kiloa mansikkaa menee jo pelkästään omaan käyttöön ;D)

3) marjapensaiden nuorennusleikkaukset, salaojitus pihalle, terassi, grillialuea, kaunis kukkapenkin alku, joku sievä pieni puuntaimi kasvamaan muistoksi ensimmäisestä keväästä ensimmäisessä omassa kodissa. Pienten puiden karsinta, aidan rakennus, vesisäiliöille katteet , pottumaa, yrttimaa, porkkanamaa.talomaalaus plaah.

 Ja mitä tehtiin:: Haravoitiin piha ja ukko osti uuden grillin.  

Minä istutin onnistuneesti villiviiniä joista toinen kuoli ja toinenkin voi huonosti. Keväällä uskoin sinisilmäisesti äitiäni joka väitti takapihallamme kasvavia pieniä viattomia taimia  ties miksi  yrteiksi ja kurpitsoiksi. Ei näkynyt kurpitsaa mutta sellainen rikkaruohohelvetti repesi etten yhtään ihmettele sanontaa" ei omena kauas puusta putoa". Viherpeukaloni on selvästi periytynyt äidiltä. 

. Istutin syksyllä tulppaneita. Nyt keväällä nekin pitää kaivaa villiviinin kanssa ylös (jos tarvitsee. Tutkittuani lähistön jyrsijäkantaa voin lyödä vaikka vedot että pileitä mun kukkasipuleilla on pidetty.). Ukko meinasi rakentaa juuri sinne saakka terassinsa joka tuskin tulee koskaan  valmistumaan.Miksi juuri sinne? No, luultavasti siksi että rouvashenkilö tässä talossa ei tunnu tajuavan että terassin kuuluu olla oven välittömässä läheisyydessä. Ei esimerkiksi takapihalla jossa ovea ei ole laisinkaan. Tulppaanit olisi voinut istuttaa sinnekkin, terassia ei.  Tragikoomista.

 Ja nyt jälleen kerran, mitään viime vuodesta oppimatta, istun ja selaan. haaveilen edelleen salaisesta puutarhastani jossa rikkaruohot ovat suunniteltu paikoilleen, linnut livertävät ja metalli lakkaa ruostumasta. Yksi osa salaisesta puutarhastani on valmis. Pihan perällä on vanha pumppukaivo (toki puukannella jotta sinne joku ilkeä pentu varmasti menee tipahtamaan). Tuo pumppukaivo hakkaa menne tullen fengshuit siitä huolimatta ettäsen sisuksista pulppuaakin ruskeaa vettä ja vaikka sen paikka on aikojen saatossa siirtynytkin ihan tontin rajoille. 

 kaikesta karmeudesta huolimatta alkaa tuntua jo varpaissa saakka kutinaa. Henkisesti olen valmistautunut jo rikkaruohosavottaan ja pilke silmökulmassa pidän mielessä että kaikkien kukkien pitää antaa kukkia. Jopa rikkaruohonkin. Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää ;)