Olen tämän päivän aikana kirjoittanut postauksen liki kakskyt kertaa ja samaan syssyyn sen poistanut. Ei ketään kiinnosta ( ei edes mua itseäni) small talkit säästä (sataa lunta), voivottelu saamattomuudestani (maannut sohvalla 2 tuntia ja tirauttanut itkutkin. Sympatiasta, empatiasta, itsesäälistä ? Ei voi tietää), kahvinjuonnistani ( kuudes kuppi menossa, eikä edes hävetä) Ja lukuisista muista pienistä kommervenkeistäni joilla ei ole mitään uutisarvoa. Turhauttavaa olla tämmöisessä olotilassa, ei mikään ja kaikki kiinnostaisi.

 Tartun imuriin ja luutuun, terapiansa kullakin. Meillä on ollut nyt viimeiset pari viikkoa tosi siistiä. Paska ettei se paskaolo pesemällä lähde. Ei vaikka kuinka jynkkäisi. Tänä vuona en ainakaan toimi enää paskakaivona.

 Don Johnsonia