Vittumaista tää elämä. Liian monta päivää töitä, liian vähän vapaapäiviä. Marraskuussa työnteko pitäisi kieltää lailla ja lähettää työntekijät kuukaudeksi hermolomalle jonnekkin pallon toiselle laidalle jossa on kesä. Tai jonnekkin missä on vain koko ajan kivaa.

Pääsykokeet meni päin vittua. Okei, kirjalliset osiot meni ihan putkeen ja matikassa pärjäsin jopa omasta mielestäni erinomaisesti. Mutta mutta..se setä psykologi. Mä annoin itsestäni varmasti tasan juuri niin epäkypsän kuvan kun vain saatoin, oikein kukkahattutäti vauhdissa. Rääh. Kaksi seuraavaa yötä näin painajaisia tilanteesta. Harmittaa, olisin halunnut päästä kouluun. Nyt sitten pääsee taas itkeskelemään kun musta tuli just sitä mistä ylä-asteen opettaja aina varoitteli- musta tuli se elämän luuseri. Vielä en onneksi imppaa liimaa mutta tuskinpa tällä tahdilla siihenkään on kovin pitkä matka. Porttiteoria, porttiteoria nääs.

 On ikävä kesää, ikävä ihmisiä, ikävä kaikkea mitä olis voinut tapahtua. Vaikea on asioita muistaa mutta näköjään vielä vaikeampi unohtaa. Jälleen kerran tuntuu että happi alkaa loppua, Turku, täältä vissiin taas tullaan :D