Ikävään ei totu koskaan, nytkin se jäytää rinnan alla. Välillä mieli antaa unohtaa mutta entistä kovempana ikävä palaa kun toinen sanoo vahingossa vääriä sanoja. Pahinta on kun itse huolimattomuuksissaan kutsuu ystävää jota ei ole enää. Ehkä tähän tottuu.

Tänään olisi ollut terassikelitkin, mutkun ei ole edes sitä terassia. :/ Ja oli aika kylmäkin, mutta kaikki mikä on plussan puolella, on näillä leveysasteilla hyvä.

Ukkokoiran kanssa käytiin puistossa, virhe. En tiedä mitä ydinjätettä puistoon on tungettu, mutta takasin tullessa koira oli yltä päältä mustassa vellissä. Venakko on edelleen hankala saada suihkukoppiin, venakko edelleenkin karkaa kesken saippuoinnin (aiheuttaen kissaväemmistössä suurta pahennusta), venakko edelleenkin puristaa itsensä vasta sitten kun minä olen jo kyllästynyt odottamaan.

Huh, haisen ihan koiralle mutta koira tuoksuu paremmalle kun minä baariiin lähtiessä. Feng shuit kohdillaan ja silleen..