Tässä sitä alta puoli vuorokautta ollaan töllötetty tuota uutta  tulokasta.

 Tulokas on hassu ja juuri sen verran kiero että mielenkiinto säilyy. Vinttikoiramaisesti ottaa kaiken mihin yltää ja hyppää jos ei yllä. Ensimmäinen varkaus jo suoritettu, röyhkeästi suoraan kädestä.  Aristokraattiseen patsasteluun en taida vaan koskaan tottua, lipsahtaa aina huokaus.

 Pallittomankin kanssa meni hyvin. Koira oli onnesta solmusta kun näki pihalla toisen Koiran, Ja sitten kun se tuli vielä sisällekkin. Melkein tuli tippa linssiin katsellessa koiran riemua, niin tohkeisaan se uudesta tulokkaasta oli. Unohtui kipeä jalka samantien. :) Laski jopa vahingossa jalan maahankin. Turhaan taas inhimillisten koiraa ja kuvittelin ties mitä pallikauteutta ja ruokakuppimurinaa. Pois sellaisen pallittomasta, palliton on lunkkiäijä :D

 Hankalaa tulee olemaan varmasti tämä opettelu taas kahden koiran talouteen. Lähdin tulokasta ulkoiluttamaan ja kukas se takas tullessa koikkaloikaan kolmella koivella ja tötterö päässä vastaan pihatiellä? Sepä se, herra Palliton. Olin jättänyt sitten oven auki, Onneksi tuo makoilu on hidastanut vauhdin lisäksi myös refleksejä. Melko tyylipuhdas syöksy ja koppi- suoritus minulta.

 Velho suhtautui Pallittoman aivottomaan hyörinään kylmän rauhallisesti. Ainoastaan Pallittoman kauluri sai koiran aktsomaan hiukan kieroon. Mutta se nyt voisi tapahtua kelle tahansa, kolmijalkainen koiralle haiseva lampunjalka voi olla kulttuurishokki enemmänkin nähneelle.

 Mutta kun vertailukohdetta nyt löytyy..Palliton on toimpuessaan turvonnut kyllä ihan kiitettäväksi, se alkaa jo likimain olemaan läski. Tai sitten joku on käynyt vaihtamassa multa koiran salassa. Sen verran on hyväkäytöksisesi ruvennut. Mutta eiköhän ne vanhat kolttosen palaa mieleen kun vieressä on kunnon jätkäfrendi yllyttämässä.