Ensimmäinen kunnon kesäyö. Tämä kotikaupunki on tuntunut jollain tavalla pitemmän aikaa synkältä, ei ole tehnyt mieli lähteä yövaelluksille. Tänään teki mieli.

 Koiran koiven kuvatkin tuli, toivottavasti lekuri tulisi nyt lomilta että päästäis ottamaan taas kuvat. Jalka onneksi on lähtenyt ainakin silmämääräisesti parempaan suuntaan, parin päivän välein kun ollaan jalkaan paketti vaihdettu. Kirotun kallista puuhaa vain tuokin, 16 euroa tulee laakilta maksamaan ( ja se aika, ilman tuuletusta tuossa jalan laitossa menee se tunti.). Onneksi palliton on ollut aikoinaan halpa (ilmainen, papereiden hinnalla se saatiin. olisi reppana muuten piikille mennyt), ollaan sitten ajateltu että maksetaan nyt se mitä ei siilloin maksettu.  Toisaalta olo ei tuon suhteen ole optimistinen, itku pääsee vähän väliä. Välillä heitetään läppää että olisi pitänyt ostaa tuolla rahalla kokonaan uusi koira, olisi tullut halvemmaksi ja pentu olisi muutenkin ollut helpompi ja vähemmän aikaa vievä. Ja pentu luultavasti repisi muutakin kuin vain jalkaansa. Palliton nimittiäin on oppinut kaulurinkin kanssa repimään pakettia ja ilman kauluria paketti on riekaleina nanosekunnissa. Puolituntia päivässä ollaan yritetty jalkaa jumppauttaa, sillä eihän tuo tuota koipea käytä. En tiedä onko se riittävästi. pallittoman mielestä siinä on puoli tuntia liikaa.

 Onneksi palliton osaa sentään jotenkin hyötyä tilanteesta. Vammaiskortti on käytössä jos ei huvita ulos lähteä tai tehdä tilaa sängyssä. kamala ulina :)

 Surututtaa ettää levy näkyy ja tuntuu niin selvästi nahkan läpi. Vielä enemmän surututtaa tuleva talvi. Talvella pitemmät lenkit taitaa olla unholaan jätettäviä asioita. Ellei sitten palliton suostu jotain sukkaa tuossa jalassa pitämään. Vituttaa ja vatuttaa. Noh, kymmenen viikkoa takana, ehkä ollaan jo puoli välissä.