Onpas tämäkin jäänyt vähän hunningolle. Vikko sitten yritin kirjoittaa mutta kone päätti puhaltaa maailmantuskani bittiavaruuteen. Sen verran pitkä oli teksti etten sitä enää jaksanut kasata kokoon ranskalaisilla viivoilla.

 Eilen taasn kävin kopsottelemassa tammamammalla. mamma oli erittäin fiksu ja filmaattinen, käytti jopa takapäätään ( sekä tietenkin sitä oikeaakin päätänsä. Tällä kerralla  ei tehty sujuvia väistöjä hevosen toimesta.) . Ilman satulaa mentiin ja olen oikein ylpeä sekä hevosesta että itsestänikin. Harjoittelin lisäyksiä ja hevonen teki kaiken mitä pyysin. Laukassa jopa otti sellaiset spurtit että meinasin päästä syömään hiekkaa. Vuosi sitten pidin tuota hevosta ihan lahnana, kyllä siitä näköjään irtoaa. :) Tuo heposka on muutenkin kuin unelma, osaava, kiltti hoitaa , mukavat askeleet. Jumalan lahja harrastustaan uudelleen virittävälle.