..on vittumainen juttu. Hetkittäin se iskee riipivänä, epätoivoisena ja satuttaa. Toisena hetkenä sitä kiittää kaikesta siitä ajasta mitä sai. Lisäksi kun surun kohde on Koira, tuntuu ettei se suru edes ole oikeutettua. Seähän oli vain eläin. Nimenomaan, eläin. Eläin joka ehdoitta rakasti, ymmärsi ja oli siinä kun muut eivät olleet. Viimeisinä aikoinaankin, takajalat kipeinä, kultainen hyppäsi sänkyyn ja nukkui vieressäni kaksi yötä koska olin kipeä.

 Uni ei tule eikä ole. Sunnuntai-aamuna laitoin nukkumaan työvuoron jälkeen yhdeksältä ja heräsin yhdeltätoista. Nukuin päikkärit, kokonaiset 40 minuuttia. kohtalokas päivä. Shoppailin sitten netissä kun en uskaltanut autonrattiin (kunnon väsymys vastaa 1 promillen humalaa... En edes riskiä ota testatakseni asian paikkansapitävyyden. Ei mun ajotaidoilla. Yksi kerta ojassa tälle vuodelle riittää. ) 

 Mutta mitä minä ostinkaan. Aah, no itselleni joululahjoja tietenkin. :D

http://posliinitar.com/kauppa/product_info.php?products_id=895&osCsid=1add164029e53f2c5748c0f80133195a   maitokahvijuttu.

 Ja sitten: Euroliten kypärä. Mun nykyinen kypärä toimittaa lähinnä pipon virkaa. Olen pudotettulut sitä niin paljon ettei se varmasti pääparkaani paljoakaan suojelis. Mulla oli kamala pähkäily että ottaisinko ruskeana vai harmaana. Kompromissi : otin mustana :D

 Joten kanssaeläjät, askartelen teille jouluksi mukavia vessapaperirullaleluja. Jos raaskin käyttää paperia , saatatte saada kaksikin. ;)