Mä olen kolmatta tuntia lukenut yhtä ohjetta lukiossa opitulla "haukionkala" - tekniikalla. Ei ymmärtänyt .

 Tuskastuneena meinasin jo sähköpostiakin kyseisen ohjeen laatialle lähettää kunnes tajusi- hauki ON kala. Ei ole tärkeää osata lukea vaan ymmärtää lukemansa, helppoa kuin hengittäminen (ja toisinaan niin pirun hankalaa.) Pitäisi hankalien juttujen antaa olla väsyneenä mutta kun ei voi lopettaa, varsinkaan sen päivän lahnailun jälkeen. 

 Luntakin tuli reppaasti, koirat nauttivat ja minä narun jatkona kiroilin . En koirien nautintoa vaan tuota ihanaa kulttuurishokkia, lunta kengissä. Ekaa kertaa muutes tänä talvena.