Enpäs ole ennnen vetänyt nikotiinivalmisteita koneella istuen. Sydän hakkaa, oksettaa, suuta polttaa ja janottaa. Mielenkiintoista kun purkka menee päähän. (kyllä, ensimmäistä kertaa elämässäni yritän lopettaa mun rakkaan tapani, röökamisen.) Kessuteltua on tullut nyt reilut 8 vuotta. Aika menee aika äkkiä. Mulla on jo nyt hirvittävä ikävä tupakkaa :( . Siis ihan kamalan, kamalan ikävä.

 Työpaikassani olen nyt kohta ollut kuusi vuotta. Siitäkin teen luopumistyötä. Mulla on jo nyt ikävä sitäkin. vaikka se on maailman paskin paikka olla töissä ,stressaavaa, toistavaa ja niin vitun puuduttavaa, on se paikkana mulle kuitenkin rakas. Mä olen saanut sieltä monta ihanaa ystävää, monta hyvää tuttavaa. Siellä on itketty, raivottu, tapeltu, lohdutettu, tehty suunnitelmia, siirrytty eteenpäin ja jämähdetty paikalleen. huoh.

 Että sitä pitääkin olla tämmöinnr kaavoihib kangistunut paska. Kuuntelen sentään Cheekii, uusi mulle. Ihan hyvä, pelottaa että milloin tulee päivä kun tästä kasvan ulos.

p.s. Palliton sai lastan pois. levytetty jalka oli luutunut. :)