Hei! Mä olen Myo, 24-vuotias teini.

Ihana, ihana syksy. Johan tätä jo odotettiin. Ikävä sellaista mitä ei edes ole, turhautumista arkeen. Kun tuntuu ettei mikään tunnu. Kun herää ajatukseen että jos tämä kaikki paska jatkuukin "elämän loppuun asti". Että tätäkö se vain, eikö olis mahdollisuutta saada enempää. Eikö olis mahdollista saada edes jotain?

 ärsyttävää levottomuutta, odottamista. Inhoan itseäni koska en osaa olla kiitollinen mistään. Inhoan, koska olen muuttunut niin itsekeskeiseksi, ulkonäkökeskeiseksi, paskaksi. Sitä kun en pysty edes lukea, enkä jaksa kuunnella. Sitä että olen tyhmä, en jaksa tehdä asioiden eteen mitään, tai mitä  minä voisinkaan. Plääh. Ilmeisesti mun tunneskaalassa on ainoastaan On/off.

Taas kaivan hautaa iloilleni
vedän hirteen suruni
ei mitään tunteita
ei mitään heikkouksia

Aikani katson kuinka
kärpänen tekee luonnollista kuolemaa
jaksa en odottaa
tahdon sen musertaa

Mietin miksi päässäni joka aamunkoi
kuolinkellot soi, kuolinkellot soi
mietin mikä vaivaa kun en päättää voi
rakastaa vai ei rakasta

Vaan vielä miehen sydän lyö
hakkaa se koditon
vaikka on lyöty tainnoksiin se onneton

Mietin kuinka ottamatta olla
voisin lääkettä jota tyrkytän
itselleni, pääni sillä myrkytän



On kaunis kukka kuollut se on
haudattu kallioiden alle
hornan syöverin pohjan alle

ja sit soi myös saman tuomittu. Kiva,kiva,kiva.